Kodissamme on lähes aina ollut iloisia hännänheiluttajia, kissojen lisäksi pari koiraa.
Kun vanha Sulo-pinseri siirtyi sateenkaaren tuolle puolen, jäi tyhjä tila sydämeen.

Pitkällisen mietinnän jälkeen valinta osui sopivankokoiseen paimenkoiraan. Ajatus oli että paimenhan pysyy pihalla, ei ole riistan perään ja ym harhakuvitelmaa. Kuten vuosien aikana on todettu🐶

Ainoa huono puoli lyhytkarvaisesta pinseristä siirtyminen tuplaturkkiseen paimeneen on että koirien lisäksi on villakoiria nurkat pullollaan mutta onneksi on robotti-imuri👍

Ensimmäinen pampai tuli koronan jyllätessä Jenkeistä. Toinen narttumme puolen vuoden päästä Puolasta. Ja kolmas komea nuorukainen myös Puolasta. 

Olen kasvattanut itämaisia kissoja yli 20 vuotta, koirien kasvatukseen hurahdin ja oman kennelnimen hankin vasta v 2023.

Asumme Inkoossa vanhaa maatilaa, jota viljellään luomuna.
Hevostallitoiminta työllistää, omien lisäksi meillä on täysihoitohevosia.

Lampaat alkavat olla jo ehtoopuolella ja kanalassa enemmän kukkoja kuin kanoja.

Koirilla on tilaa juosta, ja ne toimivat työnjohdossa tiluksilla, Aspi on kunnostautunut rotanpyytäjänä, Risu rakastaa kaikkia ja Ruby vahtii.